Miksi Clubhouse kiinnostaa?

Ei niin kauan sitten sosiaaliset mediat toimivat vain meidän tavallisten rivikäyttäjien sisällöntuotannon varassa. Sosiaaliset mediat ovat kuitenkin  muuttuneet yksilötason ruoka- ja matkakuvien kirjosta sisältövirraksi, joka on pääosin vaikuttajien, toimittajien tai vaikka epidemiologian asiantuntijoiden tuottama. Näiden auktoriteettien ympärille kokoonnumme nykyään viihtymään ja inspiroitumaan. Tämän kehityksen keihäänkärkeä edustaa keväällä 2020 lanseerattu äänisovellus Clubhouse, jonka käyttäjät kokoontuvat kuuntelemaan niitä, joilla on halua ja pokkaa olla äänessä.

Tämä blogikirjoitus ei ole opas Clubhousen ominaisuuksista, eikä se pyri kertomaan miten valjastaa sovellus (vaikuttaja)markkinoinnin käyttöön. Onhan aikaisemmatkin sosiaalisten medioiden rakentajat ymmärtäneet antaa alustansa kasvaa ennen sen todellista kaupallistamista, joten annetaan mekin sen aiheen vielä hetken aikaa muhia. 

Helmikuussa LinkedIn-feedini – jota yhä päivittäin seuraan – täyttyi yllättävänkin iloisesti Clubhouse-päivityksistä. Yksi tuttuni jakoi Clubhouse-kutsuja sovellukseen  (“edit: kaikki meni”), toinen oli kiinnostunut hänelle sopivista “huoneista” ja  kolmas kommentoi katkerana Android-käyttäjänä jääneensä rannalle. Ensivaikutelma Clubhousesta onkin eksklusiivinen, sillä selvästi kaikki eivät ole vielä paikalla, vaikka bileet ovat jo alkaneet. Clubhousen suosio on kasvanut liike-elämän, teknologian ja kulttuurin mielipidevaikuttajien siivittämänä eikä ole siis ihme, että sovelluksen ovat ottaneet omakseen pääosin nuoret verkostoituneet tietotyöläiset. 

Clubhouse rakentuu huoneista, joissa keskustellaan eri aiheiden parissa, mikä tuo mieleen syvää tietoa pullollaan olevan Redditin. Clubhousen huoneissa käytävä keskustelu on reaaliaikaista, huoneet häviävät keskustelun päätyttyä, eikä sovellus salli keskustelujen tallentamista. Viraalihittien luominen on siis lähes mahdotonta ja hyvä niin. 

Mielestäni Clubhousessa on todella raikasta algoritmien syöttämän uutisfeedin puute sekä sovelluksen keskiössä oleva toiminto, joka mahdollistaa reaaliaikaisen ja seuraajia osallistavan puheen. Podcastit ja äänikirjat ovat luoneet Clubhouselle uraa ja ääneen perustuvat sovellukset ovat lopullisesti lyöneet läpi etätöiden myötä. Uutisfeedin puuttuessa sovelluksen käyttö tuntuu jollain tapaa rauhalliselta ja kiireettömältä, vaikka kieltämättä aggressiiviset kaveri- ja huonesuositukset ärsyttävät valtavasti, käyttäjän yhteystietojen utelemisesta puhumattakaan. Verkostoituminen on Clubhousen toimivuuden kannalta tärkeää, mutta omien yhteystietojen jakaminen sovelluksen käyttöön on nykyään paljon pyydetty. Omasta mielestäni Instagramin Tutki-syöte on pöhöttynyt jo aikaa sitten, mutta sovellus tarjoaa edelleen luonnollisia polkuja löytää uutta. Clubhousessa huoneesta toiseen steppailu käy kätevästi, mutta laatu kärsii ja hyviä mielenkiintoisia keskusteluja on itse asiassa ajankohtaisista aiheista huolimatta vähän vaikea löytää. Oli kuitenkin oikeastaan todella mielenkiintoista ja hauskaa kuunnella Riku Vassista ja Totti Nybergiä keskustelemassa päivälleen ajankohtaisesta Makian ja Kärkkäisen välirikosta työpäivän päätteeksi.

Clubhouse on sosiaalinen media, joka mahdollistaa asiallisen keskustelun. Tämä on mielestäni itse asiassa yllättävänkin hieno saavutus, keskustelun moderointi toimii tämän päivän standardeilla tyydyttävästi eri huoneissa, mikä tuntuu raikkaalta Facebook-ryhmien infernoon tottuneelle. Hyvä keskittynyt keskustelu ei synny kadulla megafoni kädessä, vaan turvallisessa ympäristössä ihmisten välillä. Clubhousen myötä tämä keskustelu syntyy edelleen harvojen ja valittujen toimesta, mutta ainakin se tarjoaa heille hedelmällisen ja toisiaan kunnioittavan alustan.

Eero Prusila

Kirjoittaja myy vaikuttajamarkkinointia työkseen ja pohtii lifestyle-talousjournalismin tulevaisuutta.